Vuonna 1918 Sankilan kartanon isännäksi nousi Lauri Sankila
Ylioppilaasta tilanpitäjäksi. Herman ja Lydia Sankilan esikoispoika ja tilan jatkajaksi kaavailtu maamiesopintoja suorittanut Paulus Sankila kuoli traagisesti vain 22-vuotiaana hiipivään keuhkokuumeeseen.
Niinpä kartanon seuraavaksi isännäksi nousi Lauri Sankila, perheen toinen poika.
Nuoren Lauri Sankilan opiskeluhistoriassa ei näy maamiesopinnot, vaan hän oli ylioppilas.
Se oli siihen maailmanaikaan sivistyneisyyttä ja oppineisuutta osoittava tutkinto, jota arvostettiin korkealle.
Kartanon perijä tarvitsi sopivan kumppanin.
Perimätiedon mukaan Laurin ensimmäinen sydämen valittu oli ollut eräs paikallinen opettajatar, mutta tavallista kansankynttilää ei pidetty suvussa riittävän hohdokkaana nuorukaiselle.
Lopulta Lauri löysi kuitenkin arvoisensa aisaparin. Lauri nai vuonna 1920 Isonkyrön kirkkoherran tyttären Elli Durchmanin, joka oli myöskin ylioppilas.
Yhteiskunnallisia vaikuttajia. Herman ja Lydia Sankilan tavoin, myös nuorempi Sankilan voimakaksikko oli yhteiskunnallisesti aktiivinen toimija.
Nykyään heistä sanottaisiin, että he olivat järjestöihmisiä, mutta toki myös suoranainen poliittinen vaikuttaminen innoitti tätä paria.
Kunnanvaltuutettujen ja tilintarkastajien vaalissa 1921 Lauri Sankila valittiin suurimmalla äänimäärällä kunnan tilintarkastajaksi. Tuore etelä-pirkkalalainen Elli Sankila tuli kunnanvaltuuston varamieheksi.
Elli kuului myös kirjaston johtokuntaan sekä Etelä-Pirkkalan maamiesseuran johtokuntaan. Hän toimi myös aktiivisesti Lotta Svärd -yhdistyksessä, niin rivijäsenenä, paikallisosaston puheenjohtajana kuin lääkintäosaston päällikkönä.
Monitoimimies. Lauri Sankilan järjestötoiminnalliseen ansiolistaan kuului niin ikään jäsenyys Etelä-Pirkkalan Maamiesseuran johtokunnassa.
Lisäksi hän kuului Hämeen läänin Hevosjalostusliiton orikantakirjalautakuntaan sekä tammakantakirjalautakuntaan.
Poliittista aktiivisuutta Lauri Sankila osoitti toimimalla Etelä-Pirkkalan Suojeluskunnassa, välillä myös päällikkönä.
Lisäksi hän tuki yhdistystä myös taloudellisesti merkittävästi. Hän muun muassa lahjoitti tontin Etelä-Pirkkalan Suojeluskuntatalolle. Nykyään talo tunnetaan nimellä Pirkan Pirtti.
Sivistystä arvostava Lauri Sankila tuki myös huomattavalla lahjoituksella Turun yliopistoa.
Leikkimökki ja fasaaniparvi. Elli ja Lauri saivat pojan, Antti Sankilan vuonna 1927.
Ainokainen Antti oli vanhempiensa tärkeä silmäterä. Poika sai elää huoletonta lapsuutta kartanossa ja sen miljöö yksityiskohtineen painui hänelle lähtemättömästi mieleen.
Pihan perälle rakennettiin Antille leikkimökki, joka oli siihen aikaan harvinaista herkkua lasten elämässä.
Pienellä pojalla oli oma lastenhoitaja, joka asui kartanon päätalossa omassa pikkuhuoneessaan. Aktiiviset vanhemmat tarvitsivat aikaa luottamustoimilleen ja tilanhoidolleen.
Mutta sai pieni Antti viettää toki myös aikaa äitinsä huomassa.
Kartanon mailla asui fasaaneja ja yksi Antin ja Elli äidin yhteinen harrastus oli, kun he heittivät linnuille ruokaa makuuhuoneensa ikkunasta.
Ansiokas karja. Lauri Sankilan aikaan harjoitettiin myös karjanjalostusta entistä määrätietoisemmin.
Lauri oli Ayshire-karjan ansiokas jalostaja ja hänen vasikat, sonnit ja lehmät menestyivät näyttelyissä.
Maidon keskituotanto oli mainittavan korkea sekä rasvarikas.
Myös hevosjalostus oli lähellä Lauri Sankilan sydäntä, mistä kertoo muun muassa kuuluminen jo kantakirjalautakuntiin.
Turkkien sukua. Elli ja Lauri Sankila tarjosivat Sankilan yhdistysten ja muiden erilaisten kokoontumisten pitopaikaksi.
Vanhojen lehtitietojen mukaan Sankilassa on järjestetty muun muassa Lotta Svärd -kokouksia, maamiesseuran kokouksia sekä maanmittauskokous uusjaon aikaa.
Sankilan kartano toimi myös Sankiloiden aikakaudella merkittävänä uudistusten tuojana Pirkkalaan.
Päärakennuksessa oli hieno sisustus, mahapiironki ja muita arvohuonekaluja, kauniita tapetteja sekä puhelin ja radio.
Salissa oli flyygeli, jota soitti Elli.
Lienee huomionarvoista mainita, että Durchmanit suomensivat sukunimensä myöhemmin Turkaksi. Pirkkalalainen legenda Jouko Turkka on tämän saman sukuhaaran edustajia.
Nimipäiviä ja kermajäätelöä. Sankiloiden aikaan juhlapäivinä tilalle tuli vieraita kauempaakin.
Vieraille saatettiin tarjota jopa itsetehtyä kermajäätelöä.
Joulua ja isännän nimipäivää vietettiin näyttävästi. Tilalla työskentelevät söivät usein päärakennuksessa ja pääsivät näkemään kartanon sisätiloja.
Kesävieraat asuivat 1930-luvun alussa väentuvassa.
Lauri Sankila omisti auton. Tämän menopelin huvittelukyytejä Lauri tarjosi naapurustonkin väelle.
Suurtila. Vuonna 1930 Sankilan tilan pinta-ala oli 500 hehtaaria.
Siitä suurin osa, 354 hehtaaria oli metsämaata. Peltona oli 110 hehtaaria.
Siihen aikaan maatalouden liiketoimintasuunnitelmiin ei kuulunut tehostaminen panostamalla vain harvoihin ja valittuihin maatalouden toimialoihin, vaan kartanon strategia oli tehdä kaikkea ja paljon.
Sankilan pelloilla viljeltiin eniten heinää ja kauraa. Mutta myös ruista, ohraa, vehnää, perunaa ja hernettä kasvoi pelloilla.
Tilalla oli 1930-luvulle tultaessa paljon karjaa: 50 lehmää, 12 hevosta, 11 sikaa, 25 lammasta ja 100 kanaa.
Tilalta myytiin Tampereelle maitoa, viljaa, lihaa, munia, perunoita, rehuja ja puutarhatuotteita. Metsästä myytiin saha- ja paperipuita teollisuuden tarpeisiin.
Lama ravisteli. Mutta elämä ei ollut pelkkää idylliä.
Koko maailmaa ravistellut 1930-luvun lama pyöräytti myös suomalaista omaisuutta uusjakoon. Tähän pyöritykseen joutui tahtomattaan mukaan myös Sankilan kartano ja suku.
Perimätiedon mukaan antelias ja auttavainen Lauri Sankila oli ollut takaamassa jonkin puutavarayhtiön lainaa ja takaus raukesi lopulta Lauri Sankilan maksettavaksi.
Siihen aikaan takauksien ja lainojen ehdot olivat toisenlaiset kuin nykyään. Takausta ei voinut välttämättä kuitata myymällä palasta maista ja mannuista, vaan pankki halusi realisoida koko pantin.
Niinpä kartano jouduttiin pistämään myyntiin.
Vuonna 1935 Sankilan kartano sai seuraavan omistajan, Martti Sasin.
Perimätiedon mukaan hän antoi kartanon huomenlahjaksi morsiamelleen Hilkka Sasille.
Sydän jäi Sankilaan. Mutta minne elämä kuljetti Lauri, Elli ja Antti Sankilaa?
Perhe muutti Sankilan kartanosta ensin Lempäälään, josta he ostivat maatilan. Se oli Sankilaan verrattuna pieni, sadan hehtaarin tila. Myöhemmin perhe asui Hämeenlinnassa ja Helsingissä.
Niin Ellin kuin Laurin sydän jäi kuitenkin ikuisesti Sankilaan ja niinpä heidän viimeinen leposijansa löytyy Pirkkalan vanhan kirkon hautausmaalta.
Heidän poikansa Antti Sankila kouluttautui diplomi-insinööriksi. Hänen tiensä vei Lappeenrantaan, jossa hän teki elämäntyönsä ja perusti perheensä. Nyt Antti Sankila asuu Espoossa.
Sankilan kartanolla hän on vieraillut vuosina 2020 ja 2021.
Sankilan suvun jälkeen Sankilan kartanossa alkoi Sasien valtakausi, joka kesti 70 vuotta.
Antti Sankila (vas.), Lauri Sankila (oik.), takana ilmeisesti tilan työväkeä.
Elli ja Lauri päätalon edessä. Kiesien edessä tamma Pikku-Musta, jonka Elli toi mukanaan Isonkyrön pappilasta.
Lähteet:
Olavi Horsma-aho: Sananen Sankilasta, 2011
Horsma-ahon lähteet: Juhani Saarenheimo: Vanhan Pirkkalan historia, 1974
H G Porthan: Pirkkalaisista, 1786 - 1789
Jalmari Jaakkola: Pirkkalaisliikkeen synty, 1924
Seppo Suvanto: Ylä Satakunnan historia, 1974
Olavi Horsma-aho: Historiaa hiidentieltä, 2008
Suomen Historiallinen seura: Pirkkalan hopeaveroluettelo
Juhani Husa, Jouko Hillukka, Mauri Moilanen, Leena Pennanen, Paavo Raivio, Mauno Rissanen: Pirkkalan seurakunnan vaiheita 80 vuoden ajalta
Finna.fi: Sankilan tilakeskus Sankila
Kansallinen Digiarkisto
Pirkkalainen-lehti